.....................

Aika paljon nolottaa.
Ihmissuhteissa kannattaa viestiä. Kommunikoida. Tässä tapauksessa se tarkoitti sitä, että sanoin S:lle minusta tuntuvan pahalta ja sitten puhuttiin puhelimessa varmaan tunti ja sitten nähtiin ja halattiin ja puhuttiin lisää.

No. Se juttu porvarihoron kanssa on ohi. Eikä uutta naista ollutkaan, se oli ollut työmatkalla toisessa kaupungissa.
Onneksi en tehnyt mitään tyhmää tyyliin "uretaanivaahtoa pakoputkeen" ja auton avaimet jorpakkoon. Palautin kissan ja palautin oman versioni yhteisvalokuvasta kehyksiin. Ja uskoni ihmisiin.

vitutusta ja valopilkkuja

Sain kesätöitä vaatekaupasta. Olen iloinen. Pidän silitettyä kauluspaitaa, avokkaita, ponnaria ja kynnet on lakassa joka päivä! Olen työni puolesta kalustoon kuuluva viittä kieltä puhuva hymykone, joka ei ainakaan käy vessassa. Itse asiassa se kauluspaitakin on ommeltu päälle.
Syyskuuksi menen labraan mittailemaan ja anal(y)/(i)soimaan. (y) näyttää haaroväliltä, (i) aivan perseeltä.
Muutoinkin alkaa näyttää normaalin ihmisen elämältä. Pystyn jotakuinkin olemaan sosiaalisessa kontaktissa ilman pakokauhua. Ei tarvitse suunnitella ruokaostoksilla käyntiä kolmea tuntia. Säännöllinen lääkkeiden ottaminen auttaa.

Minä ja S lähennyimme jokin aika sitten, hänen ehdotuksestaan... Tämän jälkeen hän suhtautui minuun tosi kylmästi ja olin aika loukkaantunut, minkä kerroinkin. En tiennyt hänen statuksestaan tämän uuden prinsessan kanssa, luulin kyselemättä suhteen olevan ohi. Tätä seuraavalla viikolla ja viime viikonlopun S oli jossain, kertomatta minulle, vaikka hän yleensä oli aika avoin. Auto oli pihassa, pyysin sitä lainaan. Kuulin ohimennen että kaverinkaveri oli sitten nähnyt miestä lentokentällä vaalean naisen kanssa. Kysyin sitten tekstarilla, eikä hän kieltänyt.
...
Siis.. S joko panee sitä eronnutta rouvaa edelleen ja pani välillä minua, muka välittämistä ja ikävää teeskennellen. Tai sitten S panee jotain toista naista nyt, ja minä olin siis vain välihoito.
Voi saatana kun tajusin tämän kuvion. Pitää kiittää yläasteen terkan seksitaudeilla pelottelua siitä, että kumia on ollut välissä joka välissä. Tiedä minkä kupan olisin saanut siltä porvarilortolta. Se on niin kuluneen näköinenkin. Imee varmaan autonsakin pakoputkesta käyntiin. Ja kromi lähtee mukaan.

Lainatessani autoa vein kämpästä kissan, kaikki loput vähät tavarani, ja minun ja S:n yhteisen talous/matkakassan. Meistä otettiin joillain sitseillä kaunis yhteiskuva. Vein kullatut kehykset, leikkasin kuvasta itseni irti ja laitoin S:n puolikkaan jääkaapin oveen.Olisin irroittanut autosta sytytystulpat, ihan vittuillessani että olisi saanut miettiä mikä on vialla, mutta eipä niitä noista uusista vehkeistä edes saa itse esiin. Liekö edes on. 

Oikea korvani on puolikuuro. On pahentunut vähitellen. En kuule uutisia normaalivolyymilla ja kävellessä tänään luulin toisen korvakorun pudonneen kun helinä ei kuulunut. Kokeilin kädellä ja hiha tarttui korvikseen. Se olikin paikallaan. Oli pakko mennä lääkäriin.

((("AIIII SAAAAAATTT.......helvet-TI!!"

----

"Siellä on nestepinta", EK sanoi ja otti lampun pois korvastani. 

"Neekeri katsoi minua, onko se HIV?", kysyin vakavalla naamalla. EK muljautti silmiään. "Ei kun otiitti, mikä on lastentauti, eli haluatko tarran vai pinkkiä diapamiliuosta?", se kysyi eikä ollut kuulevinaan. 

"Haluan", vastasin, ja valikoin tarkasti viisi kappaletta EK:n lounassetelinipusta katsoen häntä suoraan silmiin.
"Kerro, keitä tässä asuu", kysyi EK ja heitti syliini lämpöpatterin päältä ottamansa punaisen kiekon.
"No, ainakin tuo beeta-hemolyyttinen streptokokki viihtyy silminnähden ", osoitin maljan pinnalla kulkevaa valkoista helminauhaa, jonka erotti kuultavasta punaisesta heikko, kirkas reuna. "Oma kurkku?"
"Joo. Ei viiti aina laittaa kaikkea labraan niin pitää leikkiä." 

"Paljonko tämä lysti kustantaa?", kysyin, korvaani mielenosoituksellisesti pidellen. Aloin tehdä lähtöä.

"En minä tiedä. Paljonko se maksaa? Sano Lillan, paljonko? Keitetäänkö kahvit, Lillan?", EK rapsutteli labradorinarttuaan, joka nousi isäntänsä polvelle ja haukahti. "Ei kuulemma mitään, jos laitat tuosta tuon kahvinkeittimen päälle. Lillalle sitten puolet maitoa." )))

En ole saanut aikaiseksi. Voin kuitenkin paremmin ja olen hyvin lääkitty ja melko tyyni, silloin kun saan olla yksin. Ihmisten kanssa oleminen uuvuttaa aika pahasti.

Tainiinno.

Jotenkin kävi silleen että. Tai kyllä minä tiedän miten siinä niin kävi eikä käynyt sattumalta kun tasan tiesin mitä tapahtuu. Ei mitenkään jotenkin. Tai käynyt.

Se oli se poika, RJ, minkä kanssa olin silloin 100v sitten, kun olin eronnut A:sta. Se kysyi ihan asiallisesti, lähdenkö katsomaan peliä sen kavereille, ja lähdin. Näin veljeäni illalla sattumalta kaupungissa ja se kysyi myöhemmin RJ:sta, että "annanko minä sille", ja sanoin että en. Mitähän sille minun antamiset kuuluu.
RJ on mukava ja fiksu. Sillä on paljon kirjoja kotona, stoalainen asenne ja usein ivallinen hymynkare, joka vanhemmiten alkaa vielä näyttää vähän irstaalta.

Kai siinä on vähän koston makua, tai jotain sellaista. Vaikka eihän siinä kosta kenellekään.
S:lla on uusi hellu, hieno suomenruotsalainen hellu. Vähän sitä vanhempi, on sukupuuta ja rahaa ym. Tuli jotenkin paha mieli kun kuulin siitä. Tietysti alkaa vertailla itseään, no tiedän olevani jos en laihempi niin ainakin kauniimpi kuin se nykyinen, mutta.. se, etten pysty elättämään itseäni, on kova pala. Ainakin verrattaessa johonkin etuoikeutettuun naisenpuoleen. Hyvä kun pystyn tapaamaan sukulaisia kun en jaksa selitellä että en tee nyt mitään kun en jaksa.
Ei ihmiset ilkeyttään kysele, tiedän, mutta sen ottaa henkilökohtaisena nurkkaan ajamisena ja kuvittelee että kaikki syyllistävät. On niin saatanan nöyryyttävää kun ei jaksa.

Oon ihan sairas hermokimppu, sitten RJ jotenkin rauhoitti, ihan pelkällä kosketuksella vain. Jos vanha suola janottaa, se tekee sen syystä.
Haistoi sellaisen kahden ennestään tutun ihmisen tavan olla. Sai olla niin kuin oli, kuitenkin suhtautuen toiseen tietyllä uutuudella, kitkattomasti jollain tapaa, vanha ja uusi keskenään sekoittuen. Vierauden ja tuttuuden hyvät puolet tekivät sopimuksen. En tiedä, pääsenkö vielä takaisin elävien kirjoihin, mutta helvetti kyllä se vain vähän aikaa tuntui siltä.