Mein Land, mein Land, meine Welle und mein Strand

Mulla oli koko alkuviikon väliliha kipeä. Syytän siitä ihanan hyvin varusteltua SRY-genotyypillistä Peräpohjolan eläjää, jolla on ikää minua kymmenisen vuotta enemmän ja joka löytyy arkipäivisin eräästä valtion virastosta. Sen luona olin viikonlopun taas. Olen hymyillyt sangen typerästi sunnuntai-illasta asti, mistä tulikin mieleeni: 
"Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta." 

Kävin töissä kesän, lopetin lääkkeet, aloin käydä salilla, aloin lukea ja kirjoittaa, jatkoin opiskeluja, laihduin 10kg. JAKSAN ELÄÄ, OLLA, MENNÄ JA TEHDÄ JA OLEN NIIN VITUN ONNELLINEN SIITÄ, ETTÄ PYSTYN JA KYKENEN. Elämä on hyvää, kivaa ja ihanaa. 

Parisuhde vaatii kovaa työtä, jonka palkintona on se, että kaksi toisilleen vierasta ihmistä saa nukkua toistensa kanssa selät vastakkain kymmeniä vuosia. En ala enää ikinä seurustella! Toivottavasti! Nyt otan vastaan kaiken mitä annetaan ja toivottavasti annetaankin paljon!

Elää ja tehdä työtä, Canthin Minna. Tekemisen ilokin on eri luokkaa kuin koskaan aikaisemmin.